#Leipovinluokka Instagram-kilpailu on päättynyt!

Syyskuussa starttasi Sokeriopin kilpailu, jossa etsittiin Suomen Leipovinta Luokkaa. #Leipovinluokka Instagram-kuvakilpailuun saapui huimat 149 kuvaa 19 eri koululta ympäri Suomen. Pian selviää, mikä luokka voittaa leffaliput itselleen ja saa kunnian olla Suomen Leipovin Luokka!

Kisaan saapuneita kuvia pääset ihastelemaan TÄÄLTÄ.

Mitä sokeri on?

Sokeria syntyy kaikissa vihreissä kasveissa auringonvalon avulla vedestä ja hiilidioksidista. Tätä ilmiötä kutsutaan yhteyttämiseksi eli fotosynteesiksi.

Sokeri syntyy luonnossa

Sokerijuurikas ja sokeriruoko ovat tehokkaita sokerin tuottajia. Sokerijuurikkaassa sokeri on varastoituneena kasvin juuriosaan, kun taas sokeriruo’ssa kasvin ydin on latvaosaa lukuunottamatta täynnä sokeripitoista nestettä. Suomessa viljellään vain sokerijuurikasta, sillä ilmastomme on liian kylmä sokeriruo’olle.

Sokerijuurikkaasta sokeriksi

Sokerijuurikkaan viljelyalue

Sokerijuurikasta viljelee Suomessa noin 800 sopimusviljelijää. Juurikkaat kylvetään huhti-toukokuussa. Kesän aikana sokerijuurikas kasvaa ja tuottaa sokeria, joka varastoituu kasvin juureen. Sato korjataan yleensä lokakuussa, jonka jälkeen juurikkaat toimitetaan juurikassokeritehtaalle sokerin erottamista varten.

Sokeri erotetaan sokerijuurikkaasta uuttamalla juurikassolun sisältämä sokerimehu kuumaan veteen. Tehokasta uuttamista varten juurikas leikataan leikkeeksi. Uutosta saatu sokeripitoinen raakamehu puhdistetaan kalkkimaitosaostuksella. Näin saatu laimea sokeriliuos, ohutmehu, haihdutetaan väkeväksi sokeriliuokseksi eli paksumehuksi. Paksumehu kiteytetään, lingotaan ja kuivataan kidesokeriksi.

Sokerijuurikkaan juuriosan sokeripitoisuus on yleensä noin 16–18 %. Sokeripitoisuus riippuu lajikkeesta, kasvupaikasta, lannoituksesta ja sääoloista. Yhteen kiloon suomalaista Taloussokeria käytetään noin 14 sokerijuurikasta.

Ruokoraakasokeri

Kotimainen sokerijuurikas on suomalaisen sokeriteollisuuden tärkein raaka-aine. Koska Suomi ei ole omavarainen sokerin suhteen, raaka-aineena käytetään myös ruokoraakasokeria, joka tuodaan Suomeen, puhdistetaan ja käytetään juurikassokerin tapaan sokerituotteiden valmistusaineena. Ruoko(raaka)sokeria saadaan sokeriruo’osta. Sokerin erottamista varten sokeriruo’ot katkaistaan. Ruo’ot leikataan pätkiksi ja kuljetetaan raakasokeritehtaaseen, jossa ne murskataan sokerimehun erottamiseksi ja kiteytetään.

Tummat sokerit

Ns. tummat sokerit ovat ruokosokeria, jota on puhdistettu vähemmän. Silloin niihin jää jäljelle sokeriruo’on luonnollisia maku- ja väriaineita, mitkä antavat tummille sokereille niiden ominaisen maun, aromin ja värin.

Sokerijuurikas

Sokeriruoko

Sokerijuurikas on lauhkeiden vyöhykkeiden viljelykasvi. Suomessa sokerijuurikasta villjellään läntisessä ja eteläisessä Suomessa.

Sokeriruoko kasvaa ja ruokosokeria tuotetaan trooppisen ilmaston maissa.

Sokereita on monenlaisia

Sokerit ovat makeita hiilihydraatteja. Tavallisemmin ”sokerilla” tarkoitetaan ruoanvalmistuksen, säilönnän ja leivonnan yleisintä sokeria eli sakkaroosia. Useimmiten elintarvikkeisiin lisätty sokeri on juuri sakkaroosia.

Sakkaroosi on kaksoissokeri eli disakkaridi. Puolet siitä on glukoosia eli rypälesokeria ja puolet fruktoosia eli hedelmäsokeria. Sokereita on siis monenlaisia. Glukoosi ja fruktoosi ovat yksinkertaisia sokereita eli monosakkarideja.

Joskus elintarvikkeen valmistusaineena käytetty sakkaroosi pilkkoutuu joko kokonaan tai osittain glukoosiksi ja fruktoosiksi. Sakkaroosista syntynyttä glukoosin ja fruktoosin seosta, jossa on yhtä paljon molempia monosakkarideja, kutsutaan inverttisokeriksi.

Eri sokereilla on erilaiset ominaisuudet sekä ruoanvalmistuksessa että aineenvaihdunnassa. Esimerkiksi fruktoosilla leivottu kakkupohja ei kohoa yhtä hyvin kuin sakkaroosilla leivottu. Aineenvaihdunnassa fruktoosi taas imeytyy hitaammin kuin glukoosi.

Hiilihydraatit

Hiilihydraatit ovat ruokavaliomme perusta ja tärkein energialähteemme. Hiilihydraatteja ovat viljatuotteiden ja perunan tärkkelys, kasvisten, hedelmien ja marjojen sisältämät sokerit, leivän ja jauhojen maltoosi eli mallassokeri sekä maidon laktoosi eli maitosokeri. Ruoansulatuksessa tärkkelys ja maltoosi pilkkoutuvat ennen imeytymistään glukoosiksi. Sakkaroosi imeytyy glukoosina ja fruktoosina. Osa hiilihydraateista on imeytymätöntä ravintokuitua. Ravitsemussuositusten mukaan sokereiden päivittäin nautittu määrä tulisi olla enintään noin 50 g/vrk. Ravintokuidun saantia taas tulisi nykyisestään lisätä.